Ensimmäinen rally-tokokoe
Huonosti valmistauduttu ja vieras laji. Ne olivat ensimmäiset ajatukset omassa mielessäni kun patistuksen seurauksena menin ilmoittamaan Lennin kotiseuramme rally-tokokokeeseen ja vielä kahden radan verran. Vaikka olemme rally-tokoa treenanneet epäsäännöllisen säännöllisesti viimeisten vuosien aikana, niin jostain syystä lajiin ei ole tullut toivomanilaista rutiinia ja sellaista ”me osataan” fiilistä. Kannustuksen seurauksena kuitenkin sisuunnuin ja päätin startata, eihän sitä tiedä kuinka kauan vanhempien poikien kanssa kisaamisesta saa ylipäätään nauttia, joten mennään nyt sitten, tuloksista viis.
Ensimmäisellä radalla sattui yksi pienempi kömmähdys, kun Lenni jäi eteentulossa seisomaan istumisen sijaan. Uusin kyltin, mutta lähtöpaikka oli epäselvä. Tuurilla osattiin hakeutua oikeaan paikkaan ja radasta tuloksena 95 pistettä ja 4/14 sija. Rata ei tuntunut kovin vaikealta, mutta oma jännitys hankaloitti tekemistä. Toisella radalla jännitys oli kovempi, vaikka yleensä rentoudun ensimmäisen suorituksen jälkeen. Oma ohjaaminen tuntui todella kömpelöltä, ja mietin monessa kohtaa, että pitäisiköhän tämä kyltti uusia. Lenni oli hieman ylivireinen, joka näkyi pienenä ääntelynä ja huolimattomana suorittamisena paikoitellen. Radasta tuloksena 88 pistettä ja tuomaripalkinto. Oli kuulemma hyvännäköistä seuraamista ja molemmat tuomarit kehuivat Lennin rentoa ja iloista olemusta. Jälkeenpäin videon nähtyäni totesin, että rata tuntui huomattavasti pahemmalta kuin se näytti. Jälkimmäisestä radasta lähti 10 pistettä kohdasta, jossa Lenni kävi sivulle tulon sijaan liian edessä kääntymässä. Tätä en osannut uusia enkä heti videoltakaan keksinyt, että mikä meni vikaan.
Jälkeenpäin voinee todeta, että hyvä kun tuli mentyä. Ensimmäinen kertaa tuntuu aina pahimmalta ja nyt se peikko on selätetty. Ehkä täytyy yrittää käydä Lennin kanssa ainakin se yksi hyväksytty tulos hakemassa, jotta saataisiin koulari. Toki avoimen luokan asioita olemme opetelleet, joten ei siellä starttaaminenkaan ole mahdottomuus. Päällimmäinen tunne kisan jälkeen on kiitollisuus siitä, että vierellä on yhä tuollainen koekaveri kuin Lenni.