Harrastaminen

Vinttikoiria ei voi kouluttaa, vai voiko? Usein kuulee puhuttavan, kuinka vinttikoira vähät välittää ihmisen kanssa puuhailusta tai että ne olisivat poikkeuksellisen tyhmiä. Asia ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen ja myös vinttikoiran kanssa on mahdollista harrastaa monenlaista. Italianvinttikoiran ollessa harrastuskaverina kannattaa kuitenkin ajoittaisiin kommelluksiin varautua. Miellyttämishalua italianvinttikoiralta ei välttämättä löydy, ja se lyö nopeasti hanskat tiskiin mikäli kohtelu on epäreilua tai palkka ei ole riittävän hyvä. On ohjaajan tehtävä palkata koiraa tarpeeksi hyvin ja oikea-aikaisesti, jotta koiran motivaatio säilyy ja yhteinen tekeminen pysyy molemmille mielekkäänä. Yksilöeroja on roimasti ja kokeilemalla löytää ne omalle koiralle toimivat keinot.

Italianvinttikoirille tyypillisiä lajeja ovat rata- ja maastojuoksu, jossa testataan niiden luontaista viettiä sekä näyttelyt, joissa arvioidaan koiran rodunomaisuutta. Näiden lisäksi on useita muita lajeja, joista voi etsiä itselleen sen sopivan, mikäli harrastaminen kiinnostaa. Aktiivinen italianvinttikoira selviää ilman harrastuksia kunhan saa tyydytettyä juoksutarpeensa säännöllisesti sekä ajoittaista aivojumppaa. Harrastukset ovat kuitenkin oiva väylä oppia yhdessä uutta, parantaa yhteistyötä ja tutustua koiransa paremmin. Harrastusten parista on myös mahdollista löytää samanhenkisiä ihmisiä sekä saada mukavaa sisältöä elämäänsä.

Agility

Agility on ihmisen ja koiran saumatonta yhteistyötä vaativa laji, jossa tavoitteena on suorittaa tuomarin tekemä esterata virheettömästi ja mahdollisimman nopeasti. Laji on erittäin fyysinen, joten koiran tulee olla terve ja hyvässä kunnossa harrastaakseen agilityä. Hyvä pohjatyö on lajin perusta ja vilkkaalle italianvinttikoiralle on ehdottoman tärkeää opettaa esteiden turvallinen suoritustapa. Pohjatyön lajiin voi aloittaa jo nuoremman koiran kanssa, mutta kuormittavimpien esteiden sekä haastavimpien ohjauskuvioiden kanssa kannattaa odottaa rauhassa koiran aikuistumista. Italianvinttikoirat soveltuvat agilityyn yleensä hyvin. Ne ovat nopeita ja ketteriä eikä erilaisten esteiden suorittaminen aiheuta yleensä haasteita. Ohjaajalta vaaditaan vikkeliä jalkoja italiaanon matkassa pysyäkseen.

Ratajuoksu

Ratajuoksun tarkoituksena on näöllään ajavien koirien juoksuominaisuuksien selville saaminen sekä koiran juoksunopeuden mittaaminen. Treeniolosuhteissa koira voi juosta yksinään sekä ilman varusteita radalla tekopupun eli vieheen perässä. Kilpavarustukseen kuuluu numeroitu mantteli ja kuonokoppa, sekä koiria juoksee lähdöstä riippuen 2-6 samanaikaisesti. Radalla koirat juoksevat vieheen perässä ennaltamäärätyn matkan, joka on italianvinttikoirilla 280m tai 350m. Ennen virallisia kokeita koiran tulee suorittaa hyväksytysti soolokoejuoksu sekä kaksi ryhmäkoejuoksua. Ratajuoksussa italianvinttikoira pääsee toteuttamaan luontaista juoksuhalukkuuttaan ja omistajan rooliksi jää lähinnä pitää koiran hyvästä fyysisestä kunnosta huolta. Vietikkään koiran kanssa ratajuoksun alkeissa pääsee kohtalaisen helpolla, mutta työtä saa varautua tekemään hieman enemmän mikäli vietissä on puutteita. Laji aloitetaan nuoren koiran kanssa harjoittelemalla viehevarmuutta ja kopin läpi juoksua. Viehevarmuutta voi treenata myös kotona vapavieheellä tai käsivieheellä. Harjoittelun määrä kannattaa pitää maltillisena, eikä koiraa saisi koskaan päästä kyllästymään vieheleikkiin.

Maastojuoksu

Maastojuoksu on vauhdikas laji, jossa testataan koiran metsästysominaisuuksia. Kilpailutilanteessa koirat juoksevat pareittain mantteli ja kuonokoppa päällään. Maastorata voidaan tehdä erilaisiin maastoihin esimerkiksi pellolle, hiekkakuopalle tai nurmiaukealle. Juostavat matkat vaihtelevat 500-1000m välillä. Maastojuoksussa sijoitus ei määräydy pelkän nopeuden mukaan, vaan suorituksessa arvostellaan nopeuden lisäksi koiran innokkuus, älykkyys, ketteryys ja kestävyys. Arvostelussa otetaan huomioon myös rodulle tyypillinen tapa metsästää, joten eri rotujen suoritukset eivät ole suoraan verrannollisia keskenään. Maastojuoksukokeessa koirat juoksevat alkuerän ja finaalin, jonka jälkeen näistä saadut yhteispisteet määräävät koiran sijoituksen. Ennen koiran päästämistä maastojuoksuradalle tulee koiran olla fyysisesti erittäin hyvässä kunnossa sekä omistajan on huolehdittava koiran riittävästä kehonhallinnasta vaihtelevissa maastoissa liikkuen.

Maastojuoksusta kiinnostuneiden kannattaa tutustua myös uudempaan koemuotoon eli ajuekokeisiin. Ajuekokeen tarkoituksena on arvioida koirien yhteistyötä niiden metsästäessä ryhmänä. Ajuekokeessa samanaikaisesti juoksee kolme koiraa ja koesuoritus arvostellaan ryhmä- eikä koirakohtaisesti. Maastojuoksusta poiketen ajuekokeessa pisteytetään juoksuosuuden lisäksi myös koirien lähettäminen sekä vieheeltä haku.

Koiranäyttelyt

Koiranäyttelyiden tarkoitus on toimia apuna koirien kasvatustyössä, mutta näyttelyissä pääsee tutustuamaan myös muihin rodun harrastajiin. Koiran on oltava tuomarin käsiteltävissä ja käyttäydyttävä edukseen sekä seisoessaan että liikkuessaan. Näyttelyssä tuomari arvostelee koiran, antaa sille kirjallisen arvostelun sekä laatuarvostelun. Riittävän hyvä laatuarvostelun saatuaan koira voi jatkaa vielä oman luokkansa kilpailuluokkaan, jolloin ERI (erinomainen) ja SA (sertifikaatin arvoinen) saanut koira pääsee kilpailemaan paras narttu tai paras uros -luokkaan. Rodun paras narttu ja paras uros jatkavat vielä rotunsa parhaan eli ROP-koiran valintaan. Virallisissa näyttelyissä jaetaan sertifikaatteja, joita keräämällä koirasta on mahdollista saada Suomen muotovalio. Kansainvälisissä näyttelyissä jaossa on lisäksi CACIBit eli kansainväliset sertifikaatit ja NORD-näyttelyissä NORD-sertifikaatit. Italianvinttikoira ei tarvitse koetulosta Suomen muotovalion arvon saavuttaakseen. Epävirallisissa näyttelyissä voi käydä harjoittelemassa ennen varsinaisia näyttelyitä, ja myös pentunäyttelyt tarjoavat hyödyllistä harjoitusta nuorelle koiralle.

Toko

Italianvinttikoira ei ehkä ole ensimmäinen vaihtoehto tokokoiraa miettiessä, mutta oikeanlaisella motivoinnilla ja kannustavalla koulutuksella italiaanosta voi saada oikein tottelevaisen yksilön. Pentu kannattaa sosiaalistaa hyvin, jotta se ei hätkähdä myöhemmin treeniympäristössä pyöriviä muita koiria tai äkillisiä tapahtumia. Myös kontaktiharjoitukset on syytä aloittaa varhain ja tehdä niistä koiralle innostavia, sillä vilkas italianvinttikoira keksii äkkiä ulkopuolista virikettä itselleen mikäli kokee treenaamisen monotoniseksi.

Mejä

Mejä eli metsästyskoirien jäljestämiskoe sopii kaikille koirille rodusta riippumatta. Italianvinttikoiria on kilpailemassa nähty vielä hyvin vähän, mutta moni on saanut tästä lajista itselleen rennon harrastuksen ilman koekäyntejäkin. Mejässä selvitetään koiran kykyä seurata haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä. Tavallisesti verijälki tehdään naudan- tai hirvieläimen verellä. Veretys tehdään kostutetulla sienellä, jota jäljen vetäjä vetää perässään maastossa. Koiran tulee seurata jälkeä itsenäisesti ilman ohjaajan apua.

Nosework

Nosework on Suomessa verrattain uusi laji. Noseworkissa koira saa käyttää nenäänsä lajinomaiseen puuhaan eli haisteluun. Tavoitteena on opettaa koira löytämään etsittävä haju muista häiriöistä huolimatta. Etsintää sekä löydön ilmaisua on helppoa harjoitella kotona eikä harrastaminen vaadi paljoa etukäteisvalmisteluita, vaan iloisella mielellä pääsee pitkälle. Kilpailuissa koiralla on erilaisia etsintätehtäviä, joita suoritetaan tuomarin ennakkoon määritetyn aikarajan puitteissa. Laji soveltuu monenlaisille yksilöille, sillä se ei ole fyysisesti kuormittava ja suorittaessa saa olla jopa takki päällä, josta viluinen italianvinttikoira kiittää.

Muut lajit

Muita mukavia lajeja italiaanon kanssa harrastettaviksi löytyy useita, vaikka kaikissa lajeissa kisaaminen ei olekaan mahdollista. Koiran kouluttaminen kuitenkin virkistää niin koiraa kuin omistajaansa sekä vahvistaa keskenäistä suhdetta. Lisäksi lajista riippuen harrastuksen kautta voi kohottaa omaa ja koiran fyysistä kuntoa, saada tyydytettyä koiran luonnollista juoksutarvetta tai jopa tuoda iloa ulkopuolisille ihmisille. Tällaisia lajeja on esimerkiksi flyball, dobo ja vapaaehtoistyö.

Flyballissa koiran tulee noutaa neljän hypyn kautta pallokoneesta lentävä tennispallo itsenäisesti. Pallon saatuaan koiran tulee mahdollisimman nopeasti palauttaa se lähdössä odottavalle ohjaajalle, jonka jälkeen joukkueen seuraava koira pääsee suoritusvuoroonsa. Laji toimii viestinomaisesti ja voittaja on kahdesta nelihenkisestä joukkueesa nopeampi. Flyballin vauhdikkuus ja pallot sopivat useimmille italianvinttikoirille, mutta haastetta voi tuoda flyballissa käytettävien isojen tennispallojen koko. Iso pallo voi sopia huonosti pienemmän yksilön leukoihin, mutta harrastusmielessä treenatessa voi käyttää hyvin myös pienempiä ja paremmin italiaanon suuhun sopivia palloja. Laji on fyysinen ja etuosaa kuormittava, jonka vuoksi oikea suoritustekniikka kannattaa opetella huolella sekä pitää toistomäärät maltillisina.

Dobosta hyötyy niin koira kuin omistajansa. Yhdessä tehtävät liikkeet dobopallon sekä tasapainotyynyjen kanssa parantavat koirakon yhteistyötä sekä lisäksi haastavat molempien fyysistä kuntoa. Dobo on oivallinen tapa kuluttaa koiran energiaa jumppaamalla ja samalla keho saa aktivointia monipuolisesti syviä lihaksia myöten. Jumppaaminen kannattaa aloittaa rauhakseltaan ja siirtyä vaikeampiin liikkeisiin vasta, kun koirakolta löytyy varmuutta liikkeiden oikeaan suorittamistapaan. Jos koira ei ole kokenut jumppaaja, kannattaa treenit pitää alkuun lyhyinä.

Vapaaehtoistyötä tekevät muutamat tahot, joista isoimpina toimijoina ovat Kennelliiton Kaverikoirat ja Lukukoirat sekä Suomen Karva-Kaverit. Toiminnan tavoitteena on tuoda erilaisille ihmisryhmille iloa koirien välityksellä. Kohteina toimivat koulut ja päiväkodit, ikäihmisten ja kehitysvammaisten yksiköt sekä erilaiset tapahtumat. Monet italianvinttikoirat nauttivat huomiosta suunnattomasti ja siten sopivat vapaaehtoistyöhön hyvin. Koiran tulee kuitenkin olla luonteeltaan hätkähtämätön, sillä etenkin erityisryhmien kanssa työskennellessä yllättäviäkin asioita saattaa tapahtua. Ohjaajan tehtäväksi jää havainnoida koiran jaksamistasoa käyntien aikana, jotta vierailut pysyvät kaikille osapuolille mielekkäinä.