Juhannustreenejä
Tytöt pääsivät juhannuksena taas vieheen kimppuun! Koppitreeneissä Hertta ja Harmi saivat molemmat onnistuneet kopitukset, ja erityisen ylpeänä sai olla ensikertalaisesta Hertasta. Veräjä ei pelottanut Herttaa yhtään ja päästiinpä näkemään jo kaiveluakin etuveräjässä, kun tyypillä oli niin kiire vieheen kimppuun. Hertta juoksi myös lyhyen matkaa yhteislähdössä Helmin kanssa eikä kumpikaan välittänyt kaverista.
Seuraavana päivänä käytiin tekemässä tytöille verijälkeä metsään. Helmi on aiemmin jäljestänyt hienosti, mutta nyt kiinnostus oli ihan muualla ja ensimmäiseen kulmaan asti saatiin mennä koiraa tukien – sen jälkeen Helmi muisti taas mitä jäljestys on ja loppu menikin tuttuun tapaan ja onnistuneesti. Hertta tutki aloituspistettä tarkkaan eikä jännitystä tai hämmennystä näkynyt yhtään. Suoritus oli huippu! Hertta ei tarvinnut kannustusta, teki hienoa siksakkia jäljellä eikä tarvinnu kertaakaan palautella jäljelle. Muutamat ulkopuoliset häiriötekijät (ampiainen ja koiran haukunta kaukana) välillä veivät Herttaa mietteiden puolelle, mutta hienosti ja itsenäisesti tyttö osasi palata aina jäljelle.
Harmi tutki myös aloitusta tarkasti ja vaikka lähtö olikin hidastempoinen, oli viime vuotiseen kokeiluun nähden rohkeutta jo enemmän (viime keväänä verijäljelle vienti aiheutti Harmissa ahdistusta ja keskeytettiin koko touhu hetken ihmettelyn jälkeen). Harmi käytti kivasti ilmavainua ja pari kertaa muistuteltiin jäljen sijaintia ja ideaa, mutta erityisesti loppupuolisko meni todella upeasti. Ylpeä saa olla tytöistä!
