Lux Loral Belladonna Bellissa
italianvinttikoira, narttu
30.04.2017, Latvia
kasvattaja: Inguna Grava-Thurman & Kristine Grava, kennel Lux Loral
Koiranet
The Italian Greyhound archive

Terveys

• silmät: lasiaisen rappeuma (3/2019)
• polvet: 2/0 (2/2020), 0/0 (3/2019)
• sydän: terve, ei sivuääniä (3/2019)
• selkä (12/2019):
  • nikamien epämuotoisuus: VA0, lukumäärä: 0
  • selän spondyloosi: SP0 (puhdas)
  • välimuotoinen lanne-ristinikama: LTV0 (normaali)
• selkä kuvattu epämääräisten oireiden ja aggressiivisen käytöksen vuoksi, kuvista ei kuitenkaan löytynyt selitystä kipuilulle

Luonne

Harmi saapui perheeseemme Latviasta hieman vajaa neljän kuukauden ikäisenä. Harmi on saanut perheessämme lempinimen ”hullu täti” loputtoman uteliaisuuden, innokkuusen ja ainaisen häsellyksen ansiosta. Harmin tunnistaa ihmisen pään korkeudelle yltävistä valtavista loikista sekä äänekkäästä leikkimisestään. Se on pysynyt aina hyvin vapaana ja tulee luokse kutsusta heti, kunhan on saanut ensin jahdata linnut lentoon takapihalta. Harmi tuo yleensä mukanaan suurta ihastusta, koska se jaksaisi istua sylissä loputtomiin rapsutuksia kerjäten. Harmi onkin toisinaan onnellisena mukana toimistokoirana, mihin se soveltuu täydellisesti. Harmin luonne ei valitettavasti ole se italiaanolle ihanteellisin. Se on kipakka ja tarkka omasta tilastaan eikä pelkää näyttää sitä. Harmi on myös laumansa pitkävihaisin eikä taatusti unohda kokemaansa vääryyttä. Kahden vuoden ikään asti se epäröi vieraita ihmisiä paljon eikä itsenäisesti hakenut kontaktia kuin täysin tutuilta henkilöiltä, mutta sietää nykyään huomiota myös tuntemattomilta ihmisiltä. Pitkäjänteinen koulutus on tuottanut tulosta ja nykyisin vaikea eroahdistus sekä muut käytösongelmat pysyvät kurissa tiukoilla rutiineilla. Uudet asiat vaativat ensin rauhallisen tutustumisen ja muutaman rohkaisevan sanan sekä Harmi tukeutuu paljon mukana olevaan ihmiseen. Toisinaan se hurjistuu jopa haukkuun ja murinaan tilanteen sitä vaatiessa. Erityisen pelottava Harmin mielestä on imuri, jota se mulkoilee syvältä peiton alta ja tarvittaessa pakenee toiseen huoneeseen.

Harmi ei koulutuksellisesti kestä monia toistoja ja kaipaakin paljon rohkaisua sekä palkkaa pelkästä läsnäolosta. Onneksi se on melko ahne, mutta ei saa aina jännitykseltään syötyä. Se tuntuu treenatessa melkeinpä ihmettelevän, että miksi nami ei vain putoa kuonon eteen samasta tempusta kuin äskettäin, joten koulutus vaatii hieman huumoria ja kekseliäisyyttä. Parhaimmillaan tyyppi kuitenkin on, kun kaikelta häsläämiseltään jaksaa keskittyä hetken ja heiluttaa iloisena häntää mennessään.